Tänä vuonna minulle avautui mahdollisuus katsella perinteistä Ruotsi-maaottelua vähän erilaisin silmin, koska olin mukana SUL:n nimeämässä pienessä ryhmässä suomalaisia tuomaritarkkailijoita. Tehtävänämme oli varmistaa, että kilpailutuomareiden toiminta jokaisella suorituspaikalla oli asianmukaista ja samalla toimia linkkinä suomalaisten urheilijoiden ja ruotsalaisten kisajärjestäjien välillä. Ulleville lähti maajoukkeen mukana myös seitsemän Pyrinnön urheilijaa, joten tiedossa oli mielenkiintoinen viikonloppu. Tässä matkaraportissa kerron vähän enemmän nuorten kisoista, koska niitä ei valtakunnan verkossa juurikaan taidettu näyttää. Aikuisten kisan tulokset ja ottelun kulku selvisi varmaan YLE:n lähetysten kautta.

Saavuin Göteborgiin työmatkalta Kööpenhaminasta ja matkalla lentokentältä hotellille ilma ei näyttänyt ollenkaan lupaavalta. Vettä tuli niin paljon, että moottoritien liikenne kulki etanan vauhdilla. Sää kuitenkin selkeni sen verran, että nuorten maajoukkue pääsi harjoittelemaan Ulleville ja samalla tutustumaan kilpailupaikkaan. Lähes kaikille kyseessä oli ensimmäinen Ruotsi-ottelu. Nuorien jatkaessa verkkaansa me toimitsijat menimme maaottelun tekniseen kokoukseen. Se sujui nopeasti ilman suuria keskusteluja, koska tällä kertaa ei ollut uimareita maajoukkueessa. Ainoa merkittävämpi asia oli päätös siitä, että lähettäjien komentokieli on englanti. Palaverin aikana rankkasade oli jälleen yllättänyt ja kastellut aika perusteellisesti kentällä harjoitelleet urheilijat.

Lauantai alkoi nuorten maaottelulla ja heti Suomen lajivoitolla, jonka toi Pyrinnön Lotta Harala 300 m aidoissa. Lotta irtosi heti lähdössä omille teilleen ja varsinkin ensimmäinen 200 m kulki rohkeaa vauhtia, joka kesti hyvin loppuun asti. Tuloksena Lotan oma ennätys 42.03 ja 15 vuotta vanha Suomen ennätys jäi vain 0,19 sekunnin päähän.

Toinen pyrintöläinen tähtihetki lauantaina oli pokien 400 m, jossa Jani Koskela lähti matkaan rohkealla taktiikalla ja johti kisaa 200m kohdalla. Loppusuoralle tultaessa vain toinen ruotsalainen pystyi kuromaan Janin etumatkaa kiinni ja tiukan loppurutistuksen jälkeen molemmat heittäytyivät maaliviivalle etuviistosta katsottuna lähes tasoissa. Sitten odoteltiinkin Coach Hollon kanssa lopputuloksia ja niin siinä kävi, että ruotsalainen oli hivenen nopeampi. Sijoitus ei juuri harmittanut kun ajat tulivat taululle. Janin aika 48,93 on kaikkien aikojen paras 16-vuotiaan juoksema aika Suomessa. Kerrassaan huikea esitys, mutta oli Jani itsekin tosi tyytyväinen heti juoksun jälkeen ajan kuultuaan.

Ratakierroksella oli mukana tyttöjen ottelussa Pyrinnön Maiju Pokkinen, joka paransi myös hienosti ennätystään aikaan 58,16. Vaikkakin Coach Hollon mukaan juoksu ei kulkenut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Illan aikuisten ottelun yhteydessä juostiin nuorten pikaviestit, joissa poikien joukkueessa Jani oli jälleen viivalla juosten kolmannen osuuden. Janin ja ankkurin vaihto ei kuitenkaan mennyt ihan kohdalleen vaan juoksu päättyi hylkäykseen.

Sunnuntaina Lotta pääsi maaottelun tuplavoittajien joukkoon. Koleassa säässä juostun 100m aitojen voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä, vaan MM-kisojen nelonen aitoi soolona huippuajan 13,43. Pituudessa Suomea edusti Pyrinnön Eetu Ehrola, joka lähti metsästämään voittoa ruotsalaisista ja seitsemän metrin ylitystä sallitussa tuulessa. Tuuli kuitenkin varasti tässä kisassa pääosan ja suorituksista tuli aikamoista lottoa. Parhaimmillaan Eetun selän takan puhisi 6,7m/s myötäinen ja siinä on lähes mahdoton saada sopimaan askelta lankulle. Paras hyppy kuitenkin 696 ja sijoitus hienosti toinen. Yliastutulla meni reilu seitsemän metriä, mutta hyvä näinkin. Kisan aikana oli ajoittain myös 2-3 m/s vastatuulta ja yhdessä vaiheessa tuuli kiskoi kymmeniä metrejä mainosaitaa radan puolelle.

Illalla olivat vuorossa pitkät viestit ja nuorista mukana sekä Maiju että Jani. Molemmat juoksivat jälleen hienot osuudet ja huipentumana oli poikien joukkueen aika 3.19,65, joka on ikäluokan uusi SE. Viestien jälkeen nuorten maajoukkueen ei tarvinnut jäädä katselemaan ruotsalaisten juhlintaa Ullevilla sillä lennon lähtöön oli aikaa vain pari tuntia. Kaiken kaikkiaan nuoret edustivat Suomen erittäin mallikkaasti ja toivon mukaan myös Pyrinnön nuoremmat ikäluokat näkevät maajoukkueen edustamisen hyvänä tavoitteena lähivuosille. Näin nähtäisiin seuran edustusta yhtä runsaslukuisena myös jatkossa.

Aikuisten ottelussa pyrintöläisistä olivat viivalla pikamatkoilla Anna Heiniö, korkeudessa Jussi Viita ja pituudessa tuttuun tapaan Tommi Evilä. Annan ajat viikonloppuna olivat 12.15 ja 24.60, joista puoli ratakierrosta oli kauden parasta vauhtia. Jussin osalta sää taisi vaikuttaa aika paljon tulokseen 210, koska sade yllätti kesken kisan juuri 214 korkeudessa ja siihen tulokseen jäi neljä kilpailijaa. Voimakas ja pyörivä tuuli häiritsi pituushyppyä myös lauantaina. Tommin kisan aikaan osa pääsi hyppämään lähes 5 metrin myötäiseen ja osa joutui puskemaan lähes samanlaiseen vastatuuleen. Tommin viidennessä hypyssä vastatuulta oli -2.8 m/s. Kisan loputtua pyrintöläinen oli tulosluettelossa toinen viimeisellä lankun takaa lähteneellä hypyllä 786.

Kentän tasolta suorituspaikoilta katsottuna kiinnitti huomio yleisön vaisuuteen ja vähäiseen määrään. Kahden päivän aikana oli yhteensä 30 000 katsojaa, kun Hesan stadion kuhisee kumpanakin maaottelupäivänä lähes 40 000 katsojan lukemissa. Lisäksi Suomessa osataan kaikkien kannustaminen paremmin kuin Ruotsissa. Olin tarkkailijana sekä miesten kiekossa että keihäässä ja ne olivat suomalaisittain aika vaisuja tapahtumia. Kiekossa Franz yritti saada yleisöä tuttuun tapaan mukaan heittoihin, mutta eihän se onnistunut ollenkaan. Saman totesi Tommi lauantain kisan jälkeen, ei yhtään lähtenyt eloa porukasta suomalaisille. Keihään takana ollut päätykatsomo oli täysin tyhjä kisan aikana – tai no oli siellä Utriaisen Esa ja Yrjölän Matti valmentajista paikalla. Suomessa näin ei ole koskaan, vaan sinne kokoontuu aina ns. ammattilaiskatsomo, jolta kuulee parhaat kommentit. En yhtään ihmettele vaikka tämä osaltaan olisi vaikuttanut sateen lisäksi Suomen keihäsmiesten tulostasoon kisassa.

Loppuun voisi vielä todeta, että ruotsalaiset tuomarit olivat suorituspaikoilla asiansa osaavia henkilöitä. Rutiinia oli, säännöt hallittiin ja toiminta oli tasapuolista molempia joukkueita kohtaan. Muutamia pieniä huomautuksia piti tehdä kisan aikana, mutta niistä selvittiin nopeasti keskustelemalla. Toisaalta tämmöinen tuomaritarkkailijan rooli kilpailupaikalla vaikuttanee asiaan myös jonkin verran. Vastaava käytäntö on ruotsalaisilla, kun maaottelu järjestetään Suomessa.

Pasi Oksanen