
|
Lokakuussa 2009
Pari vuotta sitten Hakanen tarjosi lajivastaavan roolia Euroopan nuorten olympiafestivaaleille. Houkuttimena oli viikon matka Belgradiin. Ilmeisesti hän tiesi, että 40 astetta varjossa riittäisi pehmittämään meikäläisen helposti. Niinpä otin homman vastaan ja lähdin reissuun kohti suurta tuntematonta. Serbiassa selvisi nopeasti, ettei kyseessä olekaan mikään pikku juttu. Siitä alkoi varsinainen kisaurakka kohti Tampereen kotikisoja. Samalla pääsi tutustumaan muiden lajien toimintaan ja heidän kisarutiineihinsa ja erityisvaatimuksiin. Aluksi lievästi sanottuna kivirekeä vetäen. Kaikki eivät ymmärtäneet miksi viikon kisat pitäisi järjestää ilman huomattavaa korvausta. Pitkään sai todistella, että kisoista voi olla muutakin kuin taloudellista hyötyä. Lopuksi kelkka kuitenkin kääntyi ja alkoi todellinen työ kisojen onnistumiseksi. Liekö asiassa auttanut tuttu kisapäällikkö.
|
Kalevan kisat 2008 haittasivat aluksi pahasti EYOF:n etenemistä. Kisojen ajatellut vastuuhenkilöt olivat henkisesti ja fyysisestikin kovilla koko vuoden ja syksyllä rupesi meikäläinenkin pohtimaan miten kisojen käy. Kuitenkin olin koko ajan luottavainen seuran kykyyn hoitaa luvatut työt tasokkaasti. Ja Kalevan kisat osoittautuivat lopuksi myös EYOF:n onneksi.
Marras- joulukuun taitteessa tarttuivat Oksasen Pasi ja Raija hommiin oikein tosissaan ja tulosta rupesi syntymään. Uskomaton pariskunta teki lajivastaavan työn melkoisen helpoksi. Pasin asiantuntemus sääntö- ja aikatauluasioissa on todella rautainen. Ja näppärä nykytekniikan käyttö havainnollistaa hyvin, mitä kentällä tapahtuu ja missä päin. Kisojen tekninen delegaatti Anny Schmitz sai jo 2008 hyvän kuvan seuran osaamisesta ja Pasin tekemät layoutit vahvistivat hänen odotuksiaan. Kyllä oli helppo hymyillä keväällä joukkueenjohtajien kokouksessa. Kaikki näytti hyvältä. Paitsi toimitsijatilanne ja verryttelyalue.
Raijalla oli edellisvuoden toimitsijalistat yhteystietoineen kunnossa ja toimennaisena hän pisti tuulemaan. Pari viikkoa ennen kisoja oli ensimmäinen yhteistilaisuus kaikille kisojen johtajista lähetteihin ja korinkantajiin. Tilaisuuden lopussa Raija ja Pasi tulivat kertomaan, että porukka oli enemmän kuin innoissaan tulossa töihin. Noin 300 vapaaehtoista takasivat, että kisat tulisivat onnistumaan. Ratina suorastaan hehkui väen odottaessa, että pääsisi tositoimiin. En muista koskaan kokeneeni vastaavaa. Uskomaton Raija ja uskomaton porukka.
Yksi onnistuneiden kisojen takuumies oli Rautakorven Lauri, joka porukoineen hoiti Ratinan loistokuntoon. Ja samalla Hervannan harjoituskentän ja monta muuta paikkaa. Tällainen työnjako kilpailujen johtajien (Pasi ja Lauri) kesken antaa molemmille selvät raamit. Näin sekä kenttä että kisaohjelma toimii.
Ilman kaupungin tukea ei kisoja tietenkään olisi pystytty pitämään. Stadion oli loistokunnossa ja uusi verryttelyalue suorastaan upea. Siinä muuten on yksi niistä kisojen tuomista hyödyistä koko seuralle ja kaikille tamperelaisille yleisurheilijoille. Kaikki kisavieraatkin kiittelivät hienoa stadionia, joka vielä on upealla paikallakin kaupungin keskustassa. Joillekin tamperelaisillekin Ratina tuntuu olevan kivi kengässä, joka jatkuvasti hiertää jostain päin. Kansainvälisille arvovieraille joutui vähän väliä selvittämään miksei meillä ole jatkuvasti arvokisoja. Niitä nyt ei niin vain saa, mutta hakusessa on.
Tietysti pitäisi luetella vielä pitkä lista nimiä, jotka huolehtivat kisoista ja kisavieraista. Uskon kuitenkin heidän kaikkien tietävän kuinka tärkeitä kaikki olivat omalla sarallaan. Huollon pitää pelata ja kisojen sekä seremonioitten sujuttava. Jälkimmäiset menivätkin hienosti Hakasen johdolla ja Jaanan ja Upin aikatauluttamana. Haxu sai vielä Nikun auttamaan urheilijoiden ja palkintojen jakajien holhoamisessa. Itse asiassa yhtään kommellusta ei tullut, vaikka seremonioita oli aivan riittävästi.
Mitäpä olisivat kisat ilman urheilijoita? Lotta, Jani ja Eetu hoitivat omat ruutunsa mallikkaasti. Lotan kolmas sija pituudessa oli mannaa seuraväelle. Olihan hän tavallaan sivulajissa oltuaan MM17-kisoissa pika-aidoissa 4:s. Turhaan eivät Lotta ja Eetu olleet kisojen julisteissa. Ja olisi siihen voinut laittaa Janinkin. Poika oli tosi lähellä finaalipaikkaa rankalla 400m:n matkalla. Ruotsi-ottelun ajalla olisi jo taisteltu mitaleistakin. Ikääkin on vasta 16, joten odotellaan vesi kielellä, mitä tuleman pitää nykyisin aneemisella nelkulla.
Itselleni kisat olivat ensimmäinen suuri tapahtuma vastuuhenkilönä. Kaikkea muuta onkin jo tullut kokeilluksi. Loppujen lopuksi jäi hyvä mieli, kun näki kaikkien innostuneisuuden ja sitoutumisen tapahtumaan keskellä parasta lomakautta. Eräskin vieraileva toimitsija sanoi viikon olleen hänen paras lomaviikkonsa ikinä. Sellainen tuntui paremmalta kuin muutamat lisäeurot kassassa. Jopa Berliinin MM-kisatorilla eräs italialainen kävi tervehtimässä ja kiitteli hienoista kisoista ja upeasta kisafiiliksestä. Samoin haluan tässä viestittää teknisten delegaattien Annyn ja Chrisin kiitokset kaikkien aikojen parhaista EYOF-kisoista. Annylla lienee pohjaa kehuille, koska hän on ollut TD:nä kaikissa kisoissa tähän asti. Hänenkin oli varmaan mukavaa siirtyä eläkkeelle. Pitäisköhän minunkin?
Hatka |