2011 – vuosikatsaus: Merkkipaaluja jaoston historiaan                                              5.12.2011

Vuoden kohta vaihtuessa on paikallaan katsoa hieman taaksepäin. Mitä vuodesta 2011 jää Pyrinnön koripallojaoston historiankirjoihin, selviää sitten aikanaan kun historiaa kirjoitetaan. Tässä ainakin omasta mielestäni hyviä ehdokkaita merkkipaaluiksi:

Koripallojaosto 70-vuotta

Miesten toinen peräkkäinen Suomen mestaruus

A-pojat ja A-tytöt jatkoivat juniorijoukkueiden mitaliputkea

Miesten kakkosjoukkueen nousu 1-divariin

Joonas Caven pelaamaan Badalonaan

Nuorten valmennuspäällikön palkkaaminen neljäksi vuodeksi

Strategiatyö tehty

Pyrinnön koripalloilun historia on merkittävä osa Suomalaisen koripalloilun historiaa.
Vaikka meillä nykyisillä toimijoilla on usein vain tulevaisuus näkökentässä, kannattaa joskus tutkia myös menneisyyttä. Sieltä voi oppia kaikenlaista, esim. sen että aika harvoin mitään keksitään ensimmäistä kertaa. Muitten virheistä oppimalla toiminta on tehokkaampaa ja säästyy monelta päänsäryltä. Työelämässä törmää usein asenteeseen, että jarrun painaja on muutosvastarintainen.
Minun mielestäni huonoksi koettua mallia ei kuitenkaan kannata kokeilla uudelleen, jollei meillä ole jo lähtökohtaisesti tietoisuus siitä mitä viimeksi meni väärin, mitä voidaan parantaa.
Vanha kilpa-autoilijan ohje on: ”Paina jarrua ennen mutkaa, älä mutkassa, jolloin pitää olla jo talla pohjassa, että ehtii ensimmäisenä mutkasta ulos.”
Olemme korisjaostossa tekemässä paljon muutoksia ja toivon hartaasti että seuran kokeneet toimijat, vanhat puheenjohtajat, johtokuntalaiset, valmentajat, pelaajat antavat panoksensa seuran eteen myös niin, että tulevat sanomaan suoraan jos meinaamme jossain tapauksessa vetää mutkasta pitkäksi. Tai sanokaa myös, jos jarrutamme vielä kun pitäisi jo seisoa jalka kaasulla.
70-vuotias historia velvoittaa meidät kaikki välittämään.

Miesten joukkue on Pyrinnön koripalloilun lippulaiva. Se on koko Pirkanmaalaisen koriksen lippulaiva. Paljon on virrannut vettä Nokianvirrassa, monet kissanäyttelyt on pidetty Puisto-Emmauksessa ja railakkaat kesäjuhlat vietetty Kaikulassa, jotta aika on ollut kypsä siihen, että kaikki pirkanmaalaiset koriksen ystävät voivat kokea Korisliiga -joukkueemme menestyksen yhteisenä.
Se osoittaa uusilta sukupolvilta käytännöllistä ja loogista ajattelua, meiltä vähän vanhemmilta notkeutta ja viisautta. Yhteisiä ponnisteluja koripallon aseman vahvistamiseksi Pirkanmaalla tulee vielä lisätä.
Kaksi peräkkäistä Korisliigan mestaruutta on kova suoritus. Se on osoitus paitsi hyvistä pelaajista myös erinomaisesti hoidetuista taustoista. GM Jarmo Hakanen ja jojo Elisa Hakanen etunenässä ovat tehneet erinomaista työtä. Huippuvalmentajat ja erinomaiset pelaajat eivät ole sattumalta Pyrinnössä. Markkinointipäällikkö Vesa Kuokkala on tuonut toimintaan aivan uudenlaista näkyvyyttä ja luonut pirkanmaalaista koriskulttuuria vähemmän sisäsiittoiseksi. Nykyään Pyynikillä näkee paljon ihmisiä joita en tunne nimeltä. Pyrinnön tunnettuus on noussut huimasti paitsi mestaruuksien, myös Veskun erinomaisen työn tuloksena.

A-ikäisten nousu valtakunnan huipulle on seurausta useamman hyvin hoidetun ikäluokan pitkäjänteisestä työstä. Juniorijoukkueiden mitalit eivät ole itsetarkoitus, mutta kyllä ne sen kertovat ettei asioita ole hoidettu ainakaan kovin huonosti. Olemme viimevuosina saaneet sekä B- että A-ikäisissä joukkueet niin tytöissä kuin pojissakin SM-sarjaan. Hyvä niin, sillä siten voimme taata lahjakkaimmille pelaajille mahdollisuuden pelata ikäluokkansa parhaita vastaan. SM-sarjapaikka on siksi itsetarkoitus, tavoittelemisen arvoinen, mitalit ovat vain bonusta. Se ettei B-ikäisissä päästy tällä kaudella SM-sarjaan muodostaa vain poikkeuksen ja muistuttaa meitä siitä, että kaikkien ikäluokkien hyvä hoitaminen jo uran alkutaipaleella on erittäin tärkeää. Yksi laiminlyöty ikäluokka heijastuu myös vuotta nuorempiin ja vuotta vanhempiin viimeistään A-ikäisissä, kun joukkueita kootaan jo useamman ikäluokan parhaista pelaajista.
Vaikka A-junnut ovat maan huipulla, voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että emme ole harrastaneet ryöstöviljelyä, valjastaneet pelaajia pelkkään junnujoukkueen menestymiseen, vaan pelaajille on tarjottu mahdollisuus kehittyä yksilönä henkilökohtaiseen huippuunsa.

Hyvä esimerkki tästä on huippulahjakas Joonas Caven, joka lähti keväällä Barcelonen kupeeseen, Badalona Joventut –ammattilaisseuraan hakemaan uusia haasteita. Jontulla on ollut junnuvuosina monia valmentajia, mutta he kaikki ovat antaneet Joonakselle tilaa kehittyä monipuoliseksi pelaajaksi, vaikka joskus olisi helppoja voittoja otettu käskemällä pari päätä muita pitempi poika korin alle nostelemaan levypalloja koriin. Jos jonkun usko Joonaksen mahdollisuuksiin onkin horjunut, on Kilpisen Kari hänen pitkäaikaisempana valmentajanaan pitänyt aina hänen puoliaan, vaatinut, ohjannut ja opettanut. Ei siis ihme, että Kari säteilee nykyään kilpaa Katalonian auringon kanssa.

Miesten kakkosjoukkueen nostaminen 1-divariin oli Pyrinnöltä iso valinta. Panostaminen kolmanteen aikuisten pääsarjojen joukkueeseen oli kuitenkin välttämätöntä jotta voimme tarjota juniorimyllymme tuottamille pelaajille oikean sarjatason sekä osalle väliportaan matkalla Korisliigaan. Kun 1-divarijoukkue on omassa seurassamme, eikä esim. BC Nokian varassa, pelaajien siirtyminen A-poikien, Korisliigan ja 1-divarin välillä on kitkatonta. Pelaajien taustalla toimii yhteistyötä tekevät valmentajat joilla on yhtenäiset tavoitteet ja jopa yhtenäinen pelitapa.
Emme voi odottaa, edellyttää emmekä luottaa että naapuriseurat ovat vuosia valmiita satsaamaan divariin tai ottamaan meiltä pelaajia ohi omiensa. Kulunut syyskausi on osoittanut että Pirkanmaalle mahtuu hyvinkin kaksi divarijoukkuetta. Niin Pyrinnössä kuin Nokiallakin tehdään hyvää työtä divarissa.

Yksi koripallojaostomme merkittävimpiä päätöksiä päättyvänä vuonna oli ensimmäisen kokopäivätoimisen nuorten valmennuspäällikön palkkaaminen. Tai eihän Hassisen Tero suinkaan ole ensimmäinen työssään edes Pyrinnössä, mutta toimenkuva lähes pelkästään valmennukseen keskittyvänä työntekijänä sekä peräti nelivuotinen sopimus olivat ihan uutta. Kun tällainen resurssi saatiin käyttöön, meillä on mahdollisuus rakentaa monenlaista uutta. Nuorten valmennuspäällikön myötä voimme tarjota pelaajille entistä enemmän ja entistä parempaa henkilökohtaista valmennusta. Toisaalta valmentajat ovat hänen jatkuvassa ohjauksessaan. Samalla yhtenäisen valmennusmallin luominen on tullut ajankohtaiseksi. Esittelen uutta valmennusorganisaatiotamme Joulun jälkeen täällä netissä.
Kokopäiväisen valmennuspäällikön myötä päästiin toteuttamaan säännöllistä talent-valmennusta. Kesällä Tammelan sali toimi open gym-periaatteella, jolloin junnuilla oli mahdollisuus käydä päivällä tekemässä heitto- ja tekniikkaharjoituksia sekä halutessaan mahdollisuus saada neuvoja paikalla olleelta valmennuspäälliköltä. Syyslomalla Hassinen järjesti suositun ja pidetyn päiväleirin.
Tero on yhdessä jaoston valmennusvastaavan Denis Kucevicin kanssa tehnyt valmentajille koulutusohjelman jolloin sekin asia tehdään hieman suunnitelmallisemmin jolloin koulutuksen laatu paranee ja valmentajien voidaan olettaa pääsevän paikalle kun koulutus on ennakoitavissa.

Suunnitelmallisuuden kehittäminen on näkynyt koripallojaoston toiminnassa johtavana ajatuksena muutenkin. Jaosto on laatinut toiminnalleen strategian josta enemmän aiemmassa kirjoituksessani ”Suunta selvillä, sitten liikkeelle”. Strategian laatiminen oli jaostolta hieno suoritus. Suurimman työn teki Juho Sopasen, Kari Kilpisen ja itseni muodostama työryhmä, mutta monet muutkin uhrasivat aikaa hankkeeseen. Strategia antaa jaostolle hyvän työkalun jonka avulla voimme edetä johdonmukaisesti kohti tulevaisuutta. Kiitos kaikille!

Vuoden aikana tapahtui toki paljon muutakin kuin nämä nyt nostamani seitsemän merkkipaalua.
Antti Nikkilän upea edustus Liettuan EM-kisoissa oli tietenkin suuri asia koko suomalaiselle urheilulle.
Naisten joukkueemme uudistuminen oli taas tärkeä askel tulevaisuutta ajatellen. On hienoa, että vaikka kokoonpano pysyisi täysin samana, on nykyinen joukkue vuosi vuodelta parempi kuin ennen. Se on selvä irtiotto osin jäähdyttelyjengiksi kääntyneestä aiemmasta ilmeestä.

Uusien hienojen valmentajien saaminen seuraan on tietysti aina hieno asia ja merkkipaalu. Samoin vanhojen jo taitavaksi koettujen valmentajien jatkaminen ei saa olla koskaan itsestään selvää. Enemmän pitäisi muistaa kiittää, antaa ansaittua huomiota, mutta myönnän että se ei kuulu minun vahvuuksiini. Toivon että kaikki valmentajat, joukkueenjohtajat ja muut seuratoimijat ymmärtävät oman työnsä merkityksen, tuntevat sydämessään että ovat tekemässä ainutlaatuisen hienoa työtä. Kun kaikki ovat valmiina antamaan vähän enemmän myös ensi vuonna, voidaan vuoden päästä kerätä taas tällainen TOP 7 -lista johon ei tässä maassa kovin moni seura pysty!

Useimpien salien ovet menevät kiinni viikon päästä. Tini sammuttaa valot Tammelastakin.
On aika rauhoittua nauttimaan Joulusta. Antaa aikaa läheisille ja itselleen, olla muutama päivä vaikka tekemättä mitään.
Vaan kun Pyrintö on kilpaurheiluseura, niin heti joulun jälkeen on taas akut ladattuina pistettävä täysi rähinä päälle!

Toivotan kaikille rauhallista Joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!

Jukka ”Kössi” Raja-aho

puh. 0400833058

jukka.raja-aho@tampereenpyrinto.fi