PYRINTÖ – SUOMEN PARAS 15.5.2010

Simply the Best lauloi takavuosina Tina Turner. Ilman mitään rinnan röyhistelyä tämä laulu kuvaa Tampereen Pyrinnön koripalloilua kaudella 2009-10.

Miesten kulta kruunasi kauden. Junioripuolelta saavutettiin neljä mitalia A- ja B-pojissa hopeat sekä tyttöpuolelta A- ja B-tyttöjen pronssit. Voidaan puhua melkoisesta saavutuksesta.

Jotkut alan asiantuntijat veikkasivat ToPolle helppoa voittoa finaalisarjassa, olihan joukkue peräti Helsingistä ja tavan mukaan median lemmikki. Finaalisarja oli varmasti yksi kaikkien aikojen tunnepitoisimmista. Stadi vs Manse, Möttölä vs Williams, ToPon ”tunnetut” pelaajat vs Pyrinnön nobodyt, Kaminen vs Poikola jne. Mutta kuitenkin mestaruudet ratkotaan kentällä. Se voittaa, kumpi tekee enemmän pisteitä ja voittaa enemmän otteluita.

Kun Suomen kaikkien aikojen tunnetuin pelaaja Hanno Möttölä aloitti valituksensa siitä, että ei voi pelata kovaa, koska vastustajat kaatuilevat, oli hermosota aloitettu ja media tietysti lähti mukaan. Olihan ToPo median ykkössuosikki. Kuinka ollakaan, niin kaatuilijoiksi osoittautuivatkin ToPon pelaajat. Ei tarvitse olla Einstein katsoessaan Olli Ahvenniemen naamaa, että ainakaan Tampereella ei turhan kaatuiltu. Olli todennäköisesti löi itseään nenään murtaen sen ja samalla iski molemmat silmät itseltään umpeen tai sitten Ollilla on huono hemoglobiini, koska noin valuttaa.

Mutta yksi ja sama, Tampereen korispyhätössä Pyynikillä tunnelma oli finaalisarjassa aivan huikea. Meteli ja kannustus oli jotain käsittämätöntä.

Kun Pyrinnön valmentaja keksi kaikkiin koitoksiin jotain uutta, sai Pyynikin katsomo punakaartin johdolla ihastella Poikolan taktisia vetoja. Yksi näistä oli laittaa Jesse Niemi puolustamaan Möttölää. Kuinkas sitten kävikään? Huippuammattilainen Möttölä hiipui takavasemmalle kolmessa viimeisessä finaalissa. Tällä kertaa tämä nuori herra ei kaatuillut kuuluisan tähtipelaajan edessä.

Pyrintö selätti ToPon oikeastaan jo neljännessä pelissä haettuaan pakkovoiton Kisahallista parintuhannen stadilaisen harmiksi. Tuossa ottelussa punakaarti katsomossa näytti voimansa kepittäen kevyesti kannustuksessa lähes koomiselta näyttäneen ohjatun kannustuksen. Kannustus tulee sydämestä , ei muovisesti tuotetusta taulusta; STAND UP, HYVÄ TORPPA jne.

Kun viimeinen ottelu alkoi Pyynikillä, oli etukäteishehkutus ollut Tampereella maksimissaan. Lipuista suorastaan taisteltiin ja jono toimistolle oli yli 300 m pitkä. Kun kaikki 1896 (J) katsojaa olivat sisällä, niin tuo tunnelma, joka vallitsi ottelun aikana ja pelin jälkeen, ei unohdu koskaan. Pyrintö on metsästänyt Pantteri-patsasta jo 43 vuoden ajan ja vihdoinkin kisu löysi tiensä kotiin. Kun ottelun viimeiset hetket olivat käsillä ei topolaisten nanana –renkutusta enää kuulunut, vaan voittoisan paluun Pyynikille vuoden 1918 jälkeen tehnyt Punakaarti jatkoi tähän sopivasti ”bussi käyntiin”!

Ottelun jälkeen ei ainakaan täältä suunnasta tule Topolle ja liigan valvojalle Pekka Valpolalle sympatiapisteitä.

Hesarin toimittaja Jarmo Färdig kirjoitti osuvasti ToPon poissaolosta lehdistötilaisuudesta: ”Valpolalle tiedoksi, että huippu-urheiluun tarvitaan ainakin kaksi osapuolta. Ilman kakkosta ei ole ykköstäkään.”

Pekka Valpolan perusteluna oli, että ToPoa ei haluttu nöyryyttää!! Voi herranjestas sentään mitä bullshittiä. Nyt jäi korisfanit kaipaileman analyyttisiä kommentteja päävalmentaja Kamiselta. Hopea ei ole häpeä, tällä kannanotolla ToPo osoitti arvostuksensa lajia kohtaan. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeenkin uskon, että pitkässä juoksussa munkkalaiset arvostavat toimintaansa hieman enemmän ja jatkossa tulee sitten voittoja tai tappioita, niin median edessä seistään selkä suorana.

Jarmo Hakanen, tuo tunnettu teiskolainen kultaisennoutajan omistaja on ollut näkemässä seuran hyvät ja huonot ajat. Tiedän Jarmon nauttineen tästä yhteenkuuluvuuden tunteesta, joka vallitsi tämän sarjan aikana Tampereella. Jarmo, perusrauhallisena miehenä ei liikaa ilakoinut voitolla, vaan jo seuraavana päivänä alkoi suunnitella koululaisten yleisurheilukilpailuja.

Elisa Hakanen, Pieti Poikola, Ilpo Rantanen, Ismo Niemi jne, kaikki te ansaitsette yhdessä tämän menestyksen. Pyrintö on suuri kokonaisuus ja valmentajatroikka Poikola – Rantanen – Niemi ovat vain jäävuoren näkyvä huippu isossa yhteisössä menestyksen näkyvässä maailmassa. Aina ei voi voittaa, mutta aina voi tehdä asioita hieman paremmin. Pyrintö jatkaa omalla linjallaan yrittäen parantaa tekemisen tasoaan jatkossakin.

Kaikkia teitä tarvitaan joten panoksesi on tärkeä.

Sana ”Glory Hunter” on esiintynyt viime aikoina urheilussa. Mitä se sitten lieneekin, niin ensi vuonna tavoitellaan taas sitä GLORIAA ja niitä, jotka sitä tavoittelevat voidaan kaiketi kutsua HUNTEREIKSI. Joten olkaamme siinä vahvasti mukana. Mutta nyt huudetaan : PYRIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNTTTTTTTTTÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ!!

-jp-