Tampereen Pyrintö nappasi yhden ylimääräisen sulan hattuunsa saadessaan tyylikkääseen päätökseen ensimmäisen Puolimaraton-projektin sunnuntaina 25.9.2011.

Seuran ”CV”:ssa on jo mm. yleisurheilun nuorten EM-kisat, muutamat suunnistuksen MM-kilpailut, nuorten olympiapäivät, useat Jukolan viestit, toistakymmentä Kalevan kisaisännyyttä, hiihdon SM-kilpailuja, kansainvälisiä tapahtumia kymmenittäin niin painonnoston, koripalloilun kuin muidenkin seuran painopistelajien osalta. Ja seuraan luotetaan edelleenkin; vuoden 2013 järjestettävien 22-vuotiaiden Euroopan mestaruudet ratkotaan Ratinan hienolla stadionilla ja vastuun järjestelyistä kantaa Tampereen Pyrintö.

Tuskin kukaan on epäillytkään seuran kykyä järjestää mitä moninaisimpia urheiluun liittyviä tapahtumia, mutta nyt tehtiin selkeä panostus kestävyysjuoksu-urheilun suuntaan. Kun seura vastasi kestävyysjuoksijoiden huutoon ja sai kumppanikseen Turun suunnalta verratonta ja huumorintajuista kokemusta Paavo Nurmi-sportsin taholta, oli helppoa kääriä hihat ja ryhtyä toimeen.

Ja mikäli ihan rehellisiä ollaan, niin kuin totta kai ollaan, seuran tavoite on toki myös jonkin verran itsekäskin. Maraton massatapahtumathan ovat suunnatut juuri niille pääasiassa nuorille aikuisille, jotka pitävät omasta fyysisestä kunnostaan huolta. Kun saamme heidät osallistumaan ja sen lisäksi viihtymään tapahtumassamme, saatamme saada jopa uusia jäseniä seuraamme. Ja ainakin seuramme nimi jää positiivisena muistijälkenä heidän mieliinsä, kun he aikanaan ohjaavat omia lapsiaan urheiluseuratoimintaan. Kyse ei siis aina ole pelkästään rahasta. Kyse on myös elämyksistä ja kuinka niitä kansalaisille tarjotaan.

Juoksun sijoittaminen kieltämättä varsin tiheään tapahtumakarttaan ei ollut ihan helppoa. Ajankohta valittiin siitä lähtökohdasta, että Varalan maratontapahtumasta on jo sen verran aikaa kulunut, että uuteen juoksuun lähteminen oli mahdollista. Emme usko myöskään vihastuttaneemme Pirkan hölkän järjestäjiä, niin eri kohderyhmälle tapahtumat ovat suunnatut ja niin erilaiset reitit ovat kysymyksessä, vaikka molemmissa toki edetään juosten.

Yhtenä johtotähtenämme oli se, että haluamme rakentaa toimivan, kauniin ja tamperelaisia historiallisia kohteita esittelevän juoksureitin, jossa huomioidaan erityisesti molemmat paikalliset suurjärvet, pohjoisen Näsi- ja etelän Pyhäjärvi sekä niiden välinen hengästyttävän kaunis Tammerkosken ranta. Ja kun teemme sen vielä niin, että häiritsemme mahdollisimman vähän tavallisten tamperelaisten pyhärutiineja, emme ehkä saa niskaamme kansalaisten kritiikkiä kohtuuttomasta liikennehaitasta. Tiesimme jo etukäteen, että reitti ei voi olla nopein mahdollinen. Pelkästään se, että po. järvien korkeuseroa on parikymmentä metriä, kertoo siitä, että maailmanennätyksiä tällä reitillä tuskin juostaan.

Siihen nähden molempien sarjojen voittoajat olivat todella kovat. Miesten sarjan voittajan suunnistaja Jani Lakasen lennokas askellus toi hänet Laukonsillan maaliin ajassa 1.09,50. Naisten ykkönen Vantaan KU-58:n Laura Markovaarakin pysäytti kellon aikaan 1.17,28, jolla ajalla hän kiilaa tämän kauden puolimaratonin tilastoissa toiseksi heti Berliinissä maratonin olympiamatkansa varmistaneen Leena Puotiniemen taakse. Joten, se siitä hitaasta reitistä.

Jani Lakanen muutoin kertoi kenttähaastattelussa päättävänsä oman kilpailukautensa aina puolimaratoniin. Nyt hän valitsi Tampereen. Lakasen maalissa lausumat kauniit sanat reitistä ja tapahtuman ilmapiiristä saivat haastattelijan posket hehkumaan ja uskomaan, että tuntien ennakkotyö ei ollutkaan turhaa.

Tavoitteemme onnistui siinä, että olimme saaneet osallistujiksi runsain määrin ensimmäisen puolimaratoninsa taivaltavia juoksijoita. Myös naisten ja nuorten määrä ilahdutti järjestäjiä. Jokainen matkaan lähtenyt saavutti myös maalin. Puolimaratonurakka on haastava ja sen suorittanut juoksija on todistanut ainakin itselleen olevansa kovassa kunnossa, vaikka ei ihan Kinnus-Jarkon ja Ojalan Aleksin kävellen saavuttamaan aikaan päässytkään. Kaikki kun on niin suhteellista.

Toiveemme siitä, että järjestimme osallistujille elämyksen, jota monta kertaa mielihyvällä kertaa, ei ehkä ollut kohtuuton. Niin iloisia ilmeitä, nauravia kasvoja ja tyytyväistä puheensorinaa kuului Ratinan stadionin maalilinjan jälkeen. Saman aisti myös reitiltä hiukan alle neljän tunnin maaliin selviytyneet Minna, Hanna ja Tiia. Iloinen mieli oli vielä Ratinan lohisoppapöydässäkin, jossa selvisi myös nuorten naisten maltillinen vauhti. He kaikki olivat ilmoittautuneet kisaan jo aikaisin keväällä tarkoituksenaan juosta maaliin, mutta sitä he eivät olleet huomanneet, että jotakin voi tapahtua myös kevään aikana. Jokainen kolmesta kokevat lähitulevaisuudessa äitiyden onnen, eikä siinä tilassa Laura Markovaaran kanssa voitosta tapella. Mutta kaunis syksyinen sää ja ainutlaatuiseksi kuvattu reitti sai naiset ulkoilemaan ja se palkittiin lopulta komealla osanottomitalilla.

Kilpailun järjestäjät ottavat onkeensa saamansa palautteen. Reitti tulee tulevaisuudessa hiukan muuttumaan, kun Tammerkosken yläjuoksulle ensi syksyksi avautuva uusi kävelysilta antaa ihan uusia mahdollisuuksia entistä toimivamman ja juoksijaystävällisemmän reitin rakentamiseksi.

Parhaat kiitokset uutteralle Pyrinnön toimitsijakatraalle unohtamatta suinkaan sitä hienoa ja arvokasta työtä, jota tekivät niin Kaupin Kanuunat juoksijoita kärjessä ja lopussa paimentaessaan kuin Kunto-Pirkkojen osaava ja ahkera toimitsijakunta.

Teksti: Eero-Pekka Hollo
Kuvat: Raija Oksanen